Digitaalinen hiilijalanjälki
Ilmastonmuutos ja kasvihuonekaasupäästöt puhututtavat ihmisiä yhä enemmän, eivätkä keskustelua aiheen ympärillä ole vähentäneet alkuvuodesta julkaistut IPCC:n ilmastoraportit. Vihreä siirtymä kiinnostaa yrityksiä ja kuluttajia, ja päästöjä pyritään enenevissä määrin vähentämään. Samalla julkisessa keskustelussa ICT-alan ja teknologian päästöt ovat kuitenkin jääneet elefantiksi huoneeseen.
Mikä on digitaalinen hiilijalanjälki?
Digitaalinen hiilijalanjälki merkitsee päästöjä, jotka aiheutuvat digitaalisten palveluiden käyttämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisten it-laitteiden, kuten tietokoneen tai älypuhelimen käyttämistä sekä Internet-yhteyden hyödyntämistä.
Maailman kuvalehti kertoo, että jos jokainen Britannian kansalainen jättäisi yhden sähköpostiviestin päivässä lähettämättä, päästöjä syntyisi saman verran kuin yli 80 000 Lontoon ja Madridin välisen lentomatkan tekemättä jättäminen.
Siinä missä Suomen kokonaispäästöt vuonna 2018 olivat 56,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, olivat ICT-alan päästöt 740 miljoonan tonnin luokkaa vuonna 2015.
Datakeskukset vaativat jäähdytystä ja sähköä
Datakeskus eli palvelinkeskus on edellytys sille, että internet pyörii. Samalla se tuottaa valtavat määrät hukkalämpöä eli sanalla sanoen kuluttaa energiaa. Palvelimia on jäähdytettävä, jotta vältyttäisiin ylikuumenemiselta. Internetin käyttö on siis kaikkea muuta kuin päästötöntä.
Palvelinkeskukset ovat valtavia sähkösyöppöjä, jotka kuluttavat globaalisti yli 400 terawattituntia sähköä. Tämä vastaa noin kahta prosenttia maailman energiankulutuksesta – määrä on siis sama kuin lentoliikenteellä. Tilanne tulee tosin muuttumaan, sillä palvelinkeskusten on arvioitu kiitävän ohi lentoliikenteestä vuoteen 2025 mennessä.
Datakeskukset ovat valtavia sähkösyöppöjä.
Nettivideot sekä suoratoistopalvelut vievät ison osan netissä käyttämästämme ajasta. On kuitenkin hankalaa tietää, paljonko sähköä yhden videon katselu tosiasiassa syö, sillä kaikki ei näy katselijan sähkölaskussa. Palvelimet ja datakeskukset vievät oman osansa sähköstä, mikä jää kuluttajalle näkymättömäksi. Tämän lisäksi päästöjen määrään vaikuttavat tiedonsiirron energiankulutus, näyttöpäätteen koko sekä videon resoluutio eli siirretyn datan määrä.
Datakeskusten modernisointiin ja suunnitteluun on siis syytä panostaa. Hukkalämpöä tulisi ottaa talteen entistä tehokkaammin, minkä lisäksi niiden sijoittaminen viileämpiin maihin helpottaa keskusten jäähdyttämistä. Lisäksi niiden tulisi sijaita suhteellisen lähellä asutusta, jotta lämmön siirtäminen olisi kannattavaa. Suomessa esimerkiksi Fortum on jo ryhtynyt hyödyntämään datakeskusten hukkalämpöä, mutta ongelmat eivät datakeskustenkaan saralla ole vielä ratkaistuja.
Ongelmana rebound-vaikutus
Todennäköisenä pidetään, että ICT-alan päästöt tulevat digitalisaation myötä nousemaan entisestään. Siinä missä muita päästöjä pyritään vähentämään, yritetään digitalisaatiota kasvattaa. Siirrettävät datamäärät kasvavat, datakeskukset lisääntyvät ja laitteiden teho nousee. Ongelma ei kuitenkaan ole yksiselitteinen: uusien digitaalisten ratkaisujen myötä voidaan kuitenkin myös vähentää päästöjä.
Yksi ongelma on siis rebound-vaikutus; jos ICT-alalle kehitetään entistä energiatehokkaampia ratkaisuja ja laitteita, lisääkö tämä entisestään dataliikennettä, digitalisaatiota ja teknologian hyödyntämistä?
Valtioneuvoston 9.3.2021 julkaiseman tiedotteen mukaan ongelma on se, että ICT-alan ratkaisujen avulla on mahdollista vähentää muiden alojen, kuten liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Toisaalta ICT-ala kuluttaa paljon sähköä; viestintäverkot, datakeskukset ja älylaitteet vaativat toimiakseen energiaa ja erilaisia materiaaleja.
IT-laitteista aiheutuvat päästöt
Vaikka datakeskusten pyörittämiseen käytettävä energia olisi pelkästään vihreää, olisivat ICT-alan päästöongelmat yhä ratkaisematta. Jatkuva uusien laitteiden hankkiminen sekä akkuteollisuus ovat haasteellisia seikkoja ja jo yksin matkapuhelinten lyhyt käyttöikä kuormittaa paljon ympäristöä.
“Ilmaston näkökulmasta esimerkiksi matkapuhelimen optimaalisen käyttöiän tulisi olla noin 25-232 vuotta. ”
Kuten EEB:n (European Environment Bureau) vuonna 2019 julkaistu tutkimus kertoo, kännyköiden, kannettavien tietokoneiden, imurien sekä pesukoneiden käyttöiän pidentäminen vain yhdellä vuodella vastaisi kahden miljoonan auton vuotuisten päästöjen säästämistä eli olisi noin 4 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin luokkaa.
Elefantti pois huoneesta ja kissa pöydälle
Olemme niin sidoksissa teknologiaan ja digitalisaatioon, että siitä luopuminen ei ole realistinen vaihtoehto. ICT-alan päästöt ovat kuitenkin sitä luokkaa, että niitä ei voi jättää huomioimatta.
Julkista keskustelua aiheen ympärillä tulisi lisätä, mikä lisäisi suuren yleisön tietoisuutta asiasta. Yksi ongelma on se, että iso osa kuluttajista on täysin tietämätön digitaalisesta hiilijalanjäljestään. Keskustelua tulee siis lisätä.
Tietoisuuden lisäämisen ohella toimia tulee tehostaa. Jo yksin älypuhelimen ostaminen kierrätettynä on ilmastoteko. On mahdollista myös ostaa vastuullista elektroniikkaa uutena. Esimerkiksi Fairphone valmistaa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti matkapuhelimia.
Kun tiedostaa digitaalisen hiilijalanjälkensä olemassaolon, on omia päästöjään helpompi hyvittää. Voi esimerkiksi kysyä, kuinka monta puuta tulisi istuttaa, jotta se vastaisi hiilensidonnaltaan pk-yrityksen henkilöstön digitaalista hiilijalanjälkeä? Nimittäin jokaisella yrityksellä – pienimmälläkin – on omat päästönsä.
Lähteet:
Eetti – Elektroniikan ilmastovaikutus on jäätävän suuri
Maailman kuvalehti – Tietotekniikka voi olla jopa lentoliikennettä isompi päästöjen lähde
Sitra – Tuhoaako vai pelastaako digitalisaatio ympäristöä?
Tieke – Dataliikenteen energiankulutus on ilmastohaasteen ydinkysymys
