Milloin metsä on hiilinielu?
Milloin metsä on hiilinielu?
Ovatko kaikki metsät hiilinieluja? Mitä vaaditaan metsältä, jotta se on hiilinielu? Mitä eroa on hiilinielulla ja hiilivarastolla? Eri käsitteet ja termit saattavat mennä ajoittain sekaisin suomalaisessa metsäkeskustelussa, joka on moniääninen ja monitahoinen. Tässä artikkelissa käymme läpi keskeisiä termejä ja tarkastelemme metsien muuttumista hiilinieluiksi ja hiilivarastoiksi.
Mikä on hiilinielu?
Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että metsät ja meret ovat hiilinieluja, sillä ne sitovat hiiltä itseensä. Ne sitovat hiiltä ilmakehästä, minkä johdosta niiden rooli ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on merkittävä. Metsien hiilivarantoon lasketaan sisältyviksi puusto sekä maaperä. Tutkimusten mukaan metsät ovat ylivoimaisesti tehokkain keino sitoa hiiltä ilmakehästä.
Hiilen sitominen metsässä tapahtuu fotosynteesin eli yhteyttämisen yhteydessä. Kasvien vihreät osat yhteyttävät, jolloin ne muodostavat orgaanisia molekyylejä vedestä, ilmakehästä ottamastaan hiilidioksidista sekä auringon energiasta. Tällä tavalla ylläpidetään kasvin elintoimintoja ja rakennetaan uusia kasvinosia.
Yhteyttämisessä puu tuottaa biokemiallisen prosessin myötä glukoosia sekä happea. Happi vapautuu ilmakehään ja glukoosin – sokerin – puu käyttää ravinnokseen. Hiilidioksidista puu pitää hiilen itsellään ja käyttää sen rakennusaineena. Noin puolet puun painosta on hiiltä. Yksinkertaisesti ilmaistuna veden, hiilidioksidin ja auringonvalon avulla kasvi pysyy hengissä ja jatkaa kasvamistaan.
Yhteyttäessään puu tuottaa happea, jonka se vapauttaa ilmakehään. Samalla se sitoo hiiltä itseensä.
Kuva: Tree Forest Wood Green – Anaud Mesureur (CC0)
Näe metsä puilta
Vaikka puut ovat metsän näkyvin osa, kuuluu metsään paljon muutakin kuin puita. Metsä koostuu lukuisista eri eliöistä; pienistä ja suurista eläimistä, mikrobeista, sienistä, pintakasvillisuudesta – kuten sammaleista ja varvuista – sekä maaperästä ja muusta biomassasta.
Joidenkin arvioiden mukaan maaperä ja muu biomassa vastaavat hiilensidonnaltaan samaa määrää kuin puusto. Omassa toiminnassamme emme kuitenkaan varovaisuusperiaatteen mukaisesti laske maaperälle hiilensidontakapasiteettia, vaan tarkastelemme sitä mahdollisena tuplakompensaationa. Teoriassa on kuitenkin mahdollista, että metsityshankkeissamme hiilensidonta on todellisuudessa suurempaa kuin yksin puiden sitoma hiili. Tällöin kaksinkertaistamme asiakkaallemme tuottamamme arvon sekä ympäristölle tuomamme hyödyn.
Metsä hiilinieluna
Kaikki metsät eivät ole hiilinieluja. Kun metsä kasvaa, se sitoo itseensä hiiltä, mutta kun metsän kasvu hidastuu, ei se enää sido hiiltä yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Metsät ovat hiilinieluja vasta sitten, kun niiden hiilivarastot kasvavat. Avainasemassa on ihmisen toiminta; hiilinielujen koko ja säilyminen ovat siitä täysin riippuvaisia. Kun metsää hävitetään, metsä muuttuu hiilinielusta hiilen lähteeksi. Tämä on ongelmallista niin metsän biodiversiteetin, ympäristön, ilmastonmuutoksen kuin ihmisenkin kannalta.
“Vuosikymmenen viimeisen viiden vuoden aikana metsät olivat muuttuneet nielusta päästöksi; ne vapauttivat hiiltä ilmakehään enemmän kuin sitoivat. Päästölähteen puolella metsät ovat tosin olleet jo ennen 2010-lukuakin.”
— MAASEUDUN TULEVAISUUS 14.06.2021
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön asiantuntija Francesco Tubiellon mukaan syynä metsien toimimiselle päästölähteenä on metsäkato. Metsäkatoa tapahtuu, kun metsiä raivataan, hävitetään tai poltetaan.
Vasta tarpeeksi vanha metsä on hiilivarasto
Nuori metsä sitoo kasvaessaan itseensä hiiltä enemmän kuin vanhempi metsä. Se toimii siis isompana hiilinieluna. Varasto kuitenkin karttuu vuosien myötä ja vanhoissa metsissä hiilivarasto voi olla huomattavan paljon suurempi kuin nuoremmissa metsissä.
Metsän laadusta riippuu myös kuinka suuri hiilivarasto metsä on; esimerkiksi metsissä, jotka ovat kuusivaltaisia, on puuston hiilivarasto suurin. Toisaalta maaperän hiilivarasto kasvaa havupuiden ja etenkin männyn saadessa enemmän jalansijaa metsässä. Myös kasvupaikan ravinteet vaikuttavat asiaan: mitä ravinteikkaampi maaperä, sitä suurempi on hiilivarasto.
Kun tarkastellaan metsiä hiilinieluina ja hiilivarastoina, on oleellista pohtia metsän laatua: onko se luonnollinen sekametsä vai hyötykäyttöön valjastettu talousmetsä? Voiko metsä toimia kestävänä hiilivarastona, edistää ympäristön hyvinvointia ja taistella luontokatoa vastaan, jos se on talousmetsäkäytössä? Meidän näkökulmastamme asiaan on yksinkertainen vastaus. Tämän vuoksi kasvatamme uutta metsää aiemmin metsittämättömille joutomaille ja huolehdimme siitä, että metsämme muodostuvat aikanaan kestäviksi hiilinieluiksi ja hiilivarastoiksi.
Lähteet:
Metsien hyödyntäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä – Luonnonvarakeskus
Puuhun sitoutuu hiiltä – Puuinfo
Avaimia metsien käytön ilmastovaikutuksen ymmärtämiseen – Energiatalous
