Ristiriitojen luontokato – mikä on ihmisen edun mukaista?
Luontokato on saanut jälleen palstatilaa sekä huomiota yhteiskunnallisessa keskustelussa. Esimerkiksi Sitran artikkelissa Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn kirjoittaa luontokadon pysäyttämisen olevan olemassaolomme elinehto. Rehnin mukaan hinta tulee olemaan valtava, jos luontokatoa ei torjuta.
Keskuspankit ovat myös heränneet ongelmaan: Euroopan keskuspankki hyväksyi kesällä -21 toimintasuunnitelman ilmastonmuutoksen huomioimiseksi rahapolitiikassa, minkä lisäksi Euroopan unionin politiikassa keskitytään luontokadon ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin globaaleihin haasteisiin.
Luontokato huolestuttaa myös tavallisia kansalaisia: yli puolet suomalaisista olisi valmis tinkimään elintasostaan ilmaston vuoksi, selviää Helsingin Sanomien teettämästä kyselystä. Ilmastoa enemmän suomalaisia huolettaa luontokato, mutta huomattavaa kyselyn tuloksissa on myös se, että yli puolet vastaajista ei ole ilmastonmuutoksesta tai luontokadosta erityisen huolissaan.
Kyselyssä nousee huomionarvoiseksi vastausten sukupuolijakauma: naiset vastasivat väittämiin ympäristön kannalta myönteisemmin kuin miehet. Helsingin Sanomien haastatteleman Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan professorin Pekka Jokisen mukaan ilmiötä on hankala selittää.
Ristiriidat sävyttävät ongelmaa
Luontokato ja ilmastonmuutos sekä suhtautuminen ja ajatukset niiden ympärillä eivät ole yksiselitteisiä tai yksinkertaisia. Sama pätee ongelman ratkaisuihin. Mielipiteiden, näkemysten ja intressien kirjo on valtava.
Rehnin mukaan parhaat ratkaisut löytyvät kansainvälisestä yhteistyöstä. Yhtenä ratkaisuna hän mainitsee globaalit ja alueelliset ympäristöverot.
Esimerkki ristiriitaisesta tilanteesta on Lapissa sijaitseva Soklin malmio. Mineraaliesiintymän omistaa tällä hetkellä valtionyhtiö Suomen Malmijalostus, jonka tarkoitus on kehittää Suomen kaivos- ja akkutoimialaa. Jos yhtiö perustaisi kaivoksen Sokliin, se pääsisi käsiksi harvinaisiin maametalleihin, joita tarvitaan etenkin sähköautojen moottoreissa sekä tuulivoimaloiden turbiineissa. Kaivoksen perustaminen tapahtuisi mahdollisesti ensi vuosikymmenellä. (HS 16.12.2023.)
Kaivoksen perustaminen ei ympäristön kannalta ole täysin ongelmatonta, vaikka kaivoshankkeen projektijohtajan mukaan tavoitteena on kehittää kaivoksesta vastuullinen. Myös paikallinen paliskunta on vastustanut hankkeen toteuttamista, sillä se rasittaisi vesistöjä ja häiritsisi poronhoitoa. Toisaalta, koska sähköautojen kysyntä on kasvussa, olisi akkumateriaalien tuottaminen Euroopan alueella ympäristön kannalta järkevää. Tuolloin voitaisiin paremmin pitää huolta ympäristöystävällisyydestä.
Paikalliset poronhoitajat ovat hankkeesta huolissaan, sillä poronhoidon vaikeutumisen ohella kaivostoiminta aiheuttaisi koko alueella suuren mullistuksen: muun muassa laidunalueet sekä porojen laidunrauha häiriintyisivät. Lisäksi kaivoksen ympäristövaikutukset huolettavat erityisesti siksi, että esiintymä sisältää radioaktiivista ainetta ja sijaitsee vedenjakajalla. Lisäksi hanke vaarantaisi ja tuhoaisi kalakantoja. (HS 12.6.2021.)
Olli Rehnin mukaan luontokato voi aiheuttaa kotitalouksille ja yrityksille taloudellisia vaikeuksia elinkeinojen ja elinympäristöjen hävitessä ja tuhoutuessa. Toisaalta yrityksille muutoskyvystä ja edelläkävijyydestä voi muotoutua lyömätön kilpailuvaltti.
Ristiriitoja ja näkemyseroja on luontokadon ja ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa puolin ja toisin. Jokainen osapuoli on – tai ainakin kokee olevansa – omalta kannaltaan katsottuna oikeassa. Monitahoisen ja -syisen ongelman ratkaisussa ja käsittelyssä voisi kuitenkin lopulta pitää ohjenuorana kysymystä: mikä on luonnon ja ympäristön edun mukaista? Samalla voisi kysyä, mikä on ihmisten edun mukaista, sillä luontokato on suoraan sidoksissa ihmisten terveyteen, talouteen, ruokaturvaan ja globaaliin hyvinvointiin. Luonto on osa ihmistä ja ihminen osa luontoa.
